Olen viime päivinä saanut itseni kiinni monta kertaa ihan tahattomasta hymyilystä. Välillä bussissa istuessani kun kuuntelen musiikkia kuulokkeilla ja katselen ulos ikkunasta. Kun istun kahvilla ystäväni kanssa ja juttelemme niitä näitä. Tai eräänä viikonloppuna kun seurasin vierestä kuinka tuleva avomieheni teki leukoja ulkokuntosalilla. Aamupalaa tehdessäni ja jopa siivotessani. Tulee sellainen läpitunkeva fiilis siitä, että elämä on aika hyvää tällä hetkellä, vaikka en olekaan saavuttanut kaikkia niitä asioita, jotka omassa mielessäni ovat onnellisuuden mittana.
Ihmismieli on jotenkin jännä siinä mielessä, että se tavallaan luo eräänlaisen mittarin siitä milloin on lupa olla onnellinen ja milloin ei. Jokaisella tämä mittari on tietenkin erilainen ja riippuvainen niistä asioista, joita arvostamme ja haluamme saavuttaa. Tämä mittari osaksi motivoi meitä saavuttamaan tavoitteemme, mutta se saattaa myös estää meitä olemasta onnellinen niistä asioista joita olemme jo saavuttaneet ja pahimmassa tapauksessa se estää meitä iloitsemasta toisten puolesta, jos he saavat jotakin sellaista, mitä itse haluamme. Joskus siis rajoitamme omaa onnellisuuttamme.
Olen huomaamattani tässä kuluneen puolentoista vuoden aikana oppinut, että onnellisuus ei ole mikään suorite tai riippuvainen kenestäkään toisesta kuin minusta itsestäni. Se ei ole mikään palkinto asioista, joita olen saavuttanut tai yritän saavuuttaa, vaan se on tässä ja nyt. Tavoitteeni eivät ole hävinneet minnekään ja luonnollisesti jonkin sellaisen saavuttaminen, jota olen halunnut jo pitkään, saa minut ihan todella ikionnelliseksi. Mutta onnellisuus on jotain mitä minä olen juuri nyt, joten ihan hyvin voin olla onnellinen tälläkin hetkellä.
Tiedättekö siis ne pienet hetket, jotka voivat olla ihan sellaisia arkipäiväisiä ja tavallisia, joista ei ollut ajatellut mitään suurta ja ihmeellistä. Mutta sitten yhtäkkiä tuleekin sellainen fiilis, että on ihan valtavan onnellinen juuri nyt, tällä hetkellä, eikä haluaisi olla missään muualla. Näihin hetkiin ei tarvita mitään suurta ja ihmeellistä. Ei huikeita huolella valittuja puitteita ja pitkän suunnittelun tuloksena syntynyttä tilannetta. Ei sitä oman päämme sisällä kehitettyä täydellistä elämää. Vaan ne ovat niitä pieniä arjen hetkiä, joista tulee lämmin ja mukava olo. Ne saavat hymyn huulille. Annetaan itsellemme mahdollisuus olla onnellisia siitä mitä meillä on juuri nyt tällä hetkellä, koska onnelliseksi voi tulla vaan olemalla onnellinen.
Mukavaa viikon alkua kaikille!
<3 Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti