Vuoden 2017 päätös - Hei vaan vuosi 2018!

Olen tässä nyt vietellyt viiden päivän vapaita melkein kuukauden kestäneen työputken jälkeen, no kyllä siihen kuukauteen mahtui ihan kokonaista kaksi täysin vapaata päivää. Nyt on ollut aikaa vetää hieman yhteen viime vuoden tapahtumia ja pohtia tätä vuotta, ei voi enää sanoa, että tulevaa vuotta, koska onhan vuotta 2018 kulunut jo kaksi viikkoa.

Viime vuosi oli aika lailla omistettu ystäville ja matkustelulle. Vuoteen mahtui kolme reissua, joista ensimmäinen heti alkuvuodesta. Kävimme Saaran kanssa Berliinissä pitkän viikonlopun verran. Tuosta reissusta voi lukea lisää täältä. Toinenkin matka oli niin ikään pitkä viikonloppu ja niin ikään Saaran kanssa. Reissasin Luxemburgiin moikkaamaan Saaraa, joka oli tekemässä työharjoittelua siellä. Ihana pieni valtio isojen vieressä. Ihan kun olisi ollut sekä Ranskassa että Saksassa samaan aikaan. Tuosta reissusta voi lukea lisää täältä, täältä ja vähän vielä täältäkin.

Kreikassa vierähti heinäkuussa kokonainen viikko. Reissuun lähdettiin ajatuksella "viikko ilman mitään stressiä" eli emme olleet tehneet etukäteen juuri mitään suurempia suunnitelmia. Hotelli oli sentään varattu. Stressittömyys teema piti hyvin koko matkan ajan. Kävimme kyllä Perhoslaaksossa, Lindoksessa ja Rohoksen vanhassa kaupungissa, mutta muuten nautittiin auringosta ja lämmöstä. Suomen kesä kun ei oikein parastaan tarjonnut viime vuonna. Rodos fiiliksistä voi lukea näistä neljästä postauksesta: Rodos fiiliksiä part 1, Rodos muistoja part 2 -Perhoslaakso, Rodos muistoja part 3 - Rhodoksen kaupunki, Rodos muistoja part 4 - Lindos.

Tänäkin vuonna on matkoja tiedossa, joista ainakin kaksi on jo lyöty lukkoon. Lennot ja hotelli Amsterdamiin varattiin eilen. Toisen reissun lennot vielä odottavat varaamista. Tuo Amsterdamin reissu on muuten minun synttärireissuni, sillä täytän tänä vuonna 30-vuotta. Jännittää! Ja ehkä samalla myös hirvittää hieman. Mutta ainoastaan hyvällä tavalla...

Todistettavasti aurinko paistoi täällä Suomessakin viime vuonna ainakin yhden viikonlopun ajan, nimittäin Ruisrockin ajan. Maijallla ja minulla oli lauantai-sunnuntai liput. Juhlimme samalla yhdeksää vuotta ystävinä. Tänä vuonna täyteen tulee tasan kymmenen vuotta. Saa nähdä mitä keksitään. Tyttöjen keikkaperinteinen nyt ainakin. Meille on tullut tavaksi käydä joka vuosi marraskuussa jollakin keikalla. Viime vuonna se oli Five Finger Death Punch ja In flames.

Vuoteen mahtui myös treenailua, joka tuotti haluttuja tuloksia, mutta samalla myös avasi silmiä oman kehon suhteen ja tuotti oivalluksia. Tänäkin vuonna salin ovea tulee avattua ahkerasti, mutta jotakin uutta olen ottamassa mukaan omiin treeni rutiineihin. Kerran viikossa, ainakin näin aluksi, olisi tarkoitus tehdä enemmän puhtaasti kehonhallinta painoitteisia treenejä.

Viime vuoden loppu puoli toi mukanaan myös muutoksia, sillä muutimme Ronin kanssa yhteiseen asuntoon Espoon Niittykumpuun. Tässä on jo nyt hetken aikaa totuteltu asumaan saman katon alla ja kyllähän tämä sujuu. :) Projekti "asunnon sisustaminen" tosin jatkuu edelleen. Onneksi Roni antaa minulle melko vapaat kädet toteuttaa ideoitani, mutta toimii myös samalla järjen äänenä, jos ideat meinaavat lähtevän ihan lapasesta.

Teinkö joitain uuden vuoden lupauksia... En oikeastaan. Enemmänkin tavoitteita, joista stressin vähentäminen on ehkä se kaikkein suurin ja tärkein. Olen todella taivata stressaamaan jo melko pienistäkin asioita, joka sitten ihan väistämättä näkyy hyvinvoinnissa; väsyttää, mutta uni ei oikeastaan tule, rentoutuminen on todella hankalaa ja olo on todella kireä koko ajan. Roni on ihmisenä huomattavasti paljon rennompi kuin minä ja siinä onkin minulle hyvä roolimalli stressaamisen suhteen. Eihän se asioista stressaaminen ole ikinä edes tuottanut mitään suurempaa hyötyä tai muuttanut lopputulosta juuri lainkaan. Ainoastaan aiheuttanut vaan pahaa mieltä ja itkua.

Ei siis mitään huikaisevan suuria tavoitteita tai maailmaa mullistavia juttuja tälle vuodelle, tai no eihän sitä vielä voi tietää kun vuosi on vasta näin alussa. Mutta all in all tänä vuonna reissataan, treenataan, vähennetään stressiä, ajatellaan positiivisesti, nautitaan, innostutaan pienistäkin asioista,  vietetään aikaa ystävien ja läheisten kanssa, sisustetaan ja yllätytään iloisesti.

<3 Hanna 

#onnellinenjustnyt

Olen viime päivinä saanut itseni kiinni monta kertaa ihan tahattomasta hymyilystä. Välillä bussissa istuessani kun kuuntelen musiikkia kuulokkeilla ja katselen ulos ikkunasta. Kun istun kahvilla ystäväni kanssa ja juttelemme niitä näitä. Tai eräänä viikonloppuna kun seurasin vierestä kuinka tuleva avomieheni teki leukoja ulkokuntosalilla. Aamupalaa tehdessäni ja jopa siivotessani. Tulee sellainen läpitunkeva fiilis siitä, että elämä on aika hyvää tällä hetkellä, vaikka en olekaan saavuttanut kaikkia niitä asioita, jotka omassa mielessäni ovat onnellisuuden mittana.

Ihmismieli on jotenkin jännä siinä mielessä, että se tavallaan luo eräänlaisen mittarin siitä milloin on lupa olla onnellinen ja milloin ei. Jokaisella tämä mittari on tietenkin erilainen ja riippuvainen niistä asioista, joita arvostamme ja haluamme saavuttaa. Tämä mittari osaksi motivoi meitä saavuttamaan tavoitteemme, mutta se saattaa myös estää meitä olemasta onnellinen niistä asioista joita olemme jo saavuttaneet ja pahimmassa tapauksessa se estää meitä iloitsemasta toisten puolesta, jos he saavat jotakin sellaista, mitä itse haluamme. Joskus siis rajoitamme omaa onnellisuuttamme.

Olen huomaamattani tässä kuluneen puolentoista vuoden aikana oppinut, että onnellisuus ei ole mikään suorite tai riippuvainen kenestäkään toisesta kuin minusta itsestäni. Se ei ole mikään palkinto asioista, joita olen saavuttanut tai yritän saavuuttaa, vaan se on tässä ja nyt. Tavoitteeni eivät ole hävinneet minnekään ja luonnollisesti jonkin sellaisen saavuttaminen, jota olen halunnut jo pitkään, saa minut ihan todella ikionnelliseksi. Mutta onnellisuus on jotain mitä minä olen juuri nyt, joten ihan hyvin voin olla onnellinen tälläkin hetkellä.

Tiedättekö siis ne pienet hetket, jotka voivat olla ihan sellaisia arkipäiväisiä ja tavallisia, joista ei ollut ajatellut mitään suurta ja ihmeellistä. Mutta sitten yhtäkkiä tuleekin sellainen fiilis, että on ihan valtavan onnellinen juuri nyt, tällä hetkellä, eikä haluaisi olla missään muualla. Näihin hetkiin ei tarvita mitään suurta ja ihmeellistä. Ei huikeita huolella valittuja puitteita ja pitkän suunnittelun tuloksena syntynyttä tilannetta. Ei sitä oman päämme sisällä kehitettyä täydellistä elämää. Vaan ne ovat niitä pieniä arjen hetkiä, joista tulee lämmin ja mukava olo. Ne saavat hymyn huulille. Annetaan itsellemme mahdollisuus olla onnellisia  siitä mitä meillä on juuri nyt tällä hetkellä, koska onnelliseksi voi tulla vaan olemalla onnellinen.

Mukavaa viikon alkua kaikille!

<3 Hanna