Gluteenittomat porkkana-juustosämpylät

Gluteenittomien leivonnaisten kokeilu jatkuu...

Olen viime aikoina maistellut mielenkiinnolla kaupoista löytyviä gluteenittomia sämpylöitä, sillä tavoitteenani on ollut jo hetken kehittää helppo, maistuva ja takuuvarma gluteeniton sämpyläresepti. Ensimmäinen yritys kun päättyi melko nolosti; uunista pois tullessaan sämpylät muistuttivat jotakin epämääräistä valkoista kökkärettä ja maku oli kuminen. Koko resepti tarvitsi siis miettiä uudelleen ja sen tuloksena sain aikaiseksi pehmeitä ja ihan oikeasti hyvänmakuisia sämpylöitä, joiden valmistus on helppoa ja nopeata.

Mitä sitten tein toisin? Käytin taikinassa tattaria, niin jauhon kuin hiutaleen muodossa. Eli en käyttänyt pelkästään gluteenitonta jauhoseosta. Olen käyttänyt tattarijauhoa jo aiemmin tehdessäni gluteenittomia proteiinipannukakkuja. Lisäsin taikinaan juusto- ja porkkanaraastetta tuomaan mehevyyttä. Käytin öljyä kun pyörittelin sämpylät pellille. Aiemmin olin pyöritellyt sämpylät kostuttamalla kädet vedellä, mutta nyt öljysin kädet. Sämpylät saivat siis öljyn ansiosta väriä uunissa. En kohottanut taikinaa kahteen kertaan, sillä ilmeisesti gluteeniton taikina ei kestä kahta kohotusta. Kohotin sämpylät vasta ennen uuniin menoa kun ne oli jo muotoiltu sämpylöiksi. Muutamalla simppelillä muutoksella syntyi siis seuraava resepti:

Gluteenittomat porkkana-juustosämpylät

8 dl laktoositonta maitoa

50 g tuorehiivaa

2 rkl psylliumia

2 dl tattarihiutaleita

1/2 tl suolaa

1 rkl sokeria

1 dl laktoositonta margariinia/voita sulatettuna

50 g porkkanaraastetta

50 g laktoositonta juustoraastetta

1 dl tattarijauhoa

8 dl gluteenitonta jauhoa

Öljyä sämpylöiden pyörittelyyn

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Lisää joukkoon psyllium sekä tattarihiutaleet. Anna seoksen turvota 10 minuuttia.

Kymmenen minuutin jälkeen lisää seokseen suola, sokeri, sulatettu margariini sekä porkkana- ja juustoraasteet. Sekoita tasaiseksi.

Yhdistä toisessa kulhossa tattarijauhot ja gluteeniton jauhoseos. Lisää tämän jälkeen jauhot erissä maitoseoksen joukkoon samalla sekoittaen. Sekoittamiseen kannattaa käyttää taikinakoukkuja, sillä taikina tarttuu todella helposti.

Leivinpaperoi uunipelti. Öljyä kätesi ja pyörittele taikinasta haluamasi kokoisia ja muotoisia sämpylöitä.

Kohota sämpylöitä liinalla peitettynä noin 20 minuuttia. Sämpylät turpoavat melko paljon, joka kannattaa ottaa huomioon kun miettii sämpylöiden kokoa pyörittely vaiheessa.

Kohotuksen jälkeen pyörittele ja muotoile sämpylät vielä kertaalleen ennen uuniin laittoa. Käsiä ei tarvitse enää öljytä uudelleen.

Paista sämpylöitä noin 10 minuuttia 225 asteisessa uunissa (kiertoilma 190 astetta) tai kunnes ne ovat saaneet väriä pintaan.


Vinkki! Jos maito ei ole se oma juttu tai sille on allerginen, voi sämpylät tehdä veteen tai kauramaitoon, Myös juustoraasteen voi jättää pois ja laittaa sen sijaan 100g porkkanaraastetta. Toisaalta kannattaa kokeilla myös maidottomia juustoja (esim. Violife). Jos taas porkkana ei nappaa niin juustoraastetta voi laittaa 100g. Porkkanan voi korvata myös jollain muulla juuresraasteella (esim. palsternakka, punajuuri).

Jos kaikki sämpylät eivät samantien mene syöntiin, on ne helppo pakastaa ja sulattaa mikrossa (muutamassa sekunnissa) myöhempää käyttöä varten. Pakastuksen ja sulatuksen jälkeen sämpylän maku ja pehmeys ovat edelleen tallella. Mukava vaikkapa ottaa aamiaissämpylät pakkasesta, sulattaa muutama sekuntti mikrossa ja saada pöytään ihan kuin uunituoreita sämpylöitä.

<3 Hanna

Hiki pintaan porrastreenillä

2 x Juoksu portaat ylös – rauhallisesti juosten alas

Tasahypyt ylös joka portaalle (30 porrasta) – rauhallisesti juosten alas

2 x Etunojapunnerrus (maksimi)

Askelkyykyt vuorojaloin ylös (30 porrasta) – rauhallisesti juosten alas

Luistelijahypyt ylös (30 porrasta) – rauhallisesti jousten alas

2 x Juoksu portaat ylös – rauhallisesti juosten alas

Lankku (3 x 1 min)

Tee yhteensä 3 kierrosta.

Vähän vaihtelua perusjuoksu ja -salitreenaamiseen. Samalla tulee nautittua näistä kesän viimeisistä lämpimistä päivistä ja toisaalta jo vähän odottelen niitä syksyn ensimmäisiä kirpeitä ilmoja.

Hyviä porrastreenejä!

<3 Hanna

Yksin vai yhdessä -mikä sinua motivoi?

Syksy alkaa pikku hiljaa kurkistella kulman takaa ja tämä näkyy myös joka vuotisena kävijämäärien kasvuna salilla. Ainakin itse olen huomannut tämän viime viikon ja kuluvan viikon alussa. Joukossa on paljon kesälomilta palanneita treenareita ja sitten ihan uusia tulokkaita, joiden edellisestä salikäynnistä on jo hetki aikaa tai sitten salitreenaaminen on aivan uusi juttu. Yksin salilla ei siis ihan todella tarvitse olla ainakaan näin syksyn alussa. Monelle, varsinkin aloittelevalle, tämä saattaa olla helpotus, sillä aina löytyy joku jolta kysyä, jos vaan uskaltaa tai kehtaa. Suomalaiseen luonteeseen kun usein kuuluu se piirre, joka estää pyytämästä apua , jos sitä tarvitsee tai jokin asia epäilyttää. Toisaalta moni saattaa näyttää salilla siltä, että on niin keskittynyt omaan tekemiseensä, ettei siihen paljoa kehtaa mennä kyselemään mitään. Itse taidan kuulua juuri tähän porukkaan. Laitan kuulokkeet korville, musiikit päälle ja alan tekemään. En juuri huomaa mitä ympärilläni tapahtuu. Salilla treenaaminen on minulle niin sanotusti yksilösuorite. Ja tämä pätee aikalailla kaikkeen muuhunkin urheiluun, jota harrastan. Olen toki harrastanut, varsinkin lapsena, joukkuelajeja, mutta vuosien saatossa treenaamiseni on muuttunut aina vain enemmän yksin tekemiseksi. Vasta nyt ihan tässä viime aikoina olen löytänyt uudelleen sen ajatuksen, että kaksin tai porukassa treenaaminen, ainakin silloin tällöin, on oikeastaan ihan todella hauskaa ja kannustavaa.

Vaikka tässä nyt käytin esimerkkinä juuri salitreenaamista niin mielestäni ennen kaikkea olisi tärkeätä löytää se liikkumisen ilo ja motivaatio tekemiseen. Kaikilla se ei välttämättä löydy salilta. Pitää löytää se oma juttu, mutta toisaalta myös kokeilla rohkeasti uusia juttuja ja tapoja liikkua. Ja joskus jopa kokeilla niitä vanhoja, jo kokeiltuja, juttuja uudelleen. Ihminen kun muuttuu vuosien saatossa ja esimerkiksi viisi vuotta sitten kokeiltu liikuntamuoto saattaa aiheuttaa nykyisin ihan eri fiiliksiä kun silloin joskus kauan sitten. Näin syksyn hujakoilla moni aloittaakin sen uuden lajin tai liikkumisen ylipäätään. Kesällä on kertynyt ylimääräistä ja siitä halutaan eroon. Tämä on se yleinen stereotypiä. Tästä päästäänkin motivaatioon. Onko sillä syyllä tai ajankohdalla loppujen lopuksi mitään merkitystä, kunhan olet motivoitunut. Jokaisella on oma motivaation lähteensä ja sen löytämiseen kannattaa käyttää ajatusta ja aikaa. Lisäksi on hyvä muistaa, että sen vahvankin motivaation voi helposti tuhota yrittämällä ihan liikaa eli esimerkiksi käymällä siellä salilla joka päivä. Ja tämä ei koske ainoastaan aloittelevia treenareita, vaan myös niitä kokeneita konkareitakin. Tärkeintä on löytää hyvä tasapaino oman tekemisen kanssa, johon tietenkin vaikuttaa ne omat tavoitteet, mutta järki täytyy pitää mukana koko ajan. Lepo, treeni, ravinto ja muu elämä (työ, ystävät, perhe, oma-aika yms) ovat hyviä lähtökohtia, joista kannattaa lähteä liikkeelle.

Aloittelevalle treenarille tai tyypille, joka vielä pohtii, että kehtaako sinne salille, lenkille tai ryhmäliikuntatunnille mennä niin ota kaveri, puoliso, poika-tai tyttöystävä, sukulainen yms mukaan. Yhdessä tekeminen, ainakin aluksi, tuo varmuuttaa omaan tekemiseen ja kun joku kannustaa ja tukee vieressä saa itsestään paljon ennemmän tehoja irti. Kokeneemmalle treenarille toisen kanssa tekeminen taas tuo vaihtelua omaan perustekemiseen, antaa uusia ideoita ja ihan samalla tavalla kuin aloittelevalla treenarillakin, auttaa saamaan enemmän tehoja irti. Kannattaa ihan oikeasti testata! Itselläni ainakin oli sen verran hyvät treenit (eikä tällä kertaa edes salitreeni), että haluan jakaa sen teille ja lisäksi kannustaa ottamaan sen kaverin mukaan tekemään ja motivoimaan!

Alakroppa rääkki kahdelle

Tarvitset kahvakuulan, jumppapallon ja vastuskuminauhan.

Treenissä on kuusi liikettä eli kolme liikeparia, jotka jokainen sisältävät kaksi liikeetä. Ideana on tehdä liikepari kerrallaan parin kanssa niin, että kumpikin tekee samanaikaisesti, mutta eri liikettä.

Liikeparit ovat:

1. 20 x Etuheilautus kahvakuulalla ja 10 (per jalka) x Sivuttain kävely vastuskuminauhalla 

2. 15 x Perus vatsarutistus jumppapallolla ja 15 x Jalkojen nostot selinmakuulla

3. 15 x Sumokyykky kahvakuulalla ja 15 x Donkey kicks vuorojaloin 

Eli kun toinen tekee etuheilautuksia niin toinen tekee sivuttain kävelyä vastuskuminauhalla. Vaihtakaa liikkeitä päikseen heti kun kummatkin ovat valmiita ilman taukoa. Pitäkää sitten 20 sekunnin tauko ennen kun siirrytte seuraavaan liikepariin. Tehkää 3-4 kierrosta.

Treeni iloa!

<3 Hanna

Rodos muistoja part 4 -Lindos

Tiistaiaamuna istuimme jo hyvissä ajoin bussissa matkalla kohti Lindosta. Lindos sijaitsee noin 50 kilsan päässä Rodoksen kaupungista ja sen valkoiseksi kalkitut kivitalot sekä hyvin säilynyt akropolis tekevät siitä yhden Rodoksen saaren helmistä, jota ei todella kannata missata. Paikanpäälle pääsee helpoiten ostamalla päiväretken paikallisesta matkatoimistosta tai sitten perinteiseltä matkanjärjestäjältä. Auton vuokraaminen on myös hyvä vaihtoehto, jos haluaa mennä ihan kokonaan oman aikataulunsa mukaan. Taksillakin Lindokseen pääsee. Taksimatkalle Rodoksen kaupungista Lindokseen tulee hintaa yli 50 euroa per suunta. Jos seikkailun halua riittää niin uskoisin, että myös paikallisbusseilla pääsee perille. Me ostimme päiväretken paikallisesta matkatoimistosta ja pulitimme siitä 20 euroa per henkilö.

Kun bussimme parkkeerasi Lindoksen bussiparkkiin, oli aurinko jo ehtinyt lämmittää ilman yli 35 asteiseksi. Laskeuduimme tietä pitkin alas bussiparkista kohti Lindoksen kylää ja totesimme samalla kuinka tarpeeseen hattu ja iso vesipullo todella tulivatkaan.

Tavoitteenamme oli päästä ylös akropolikselle. Eli ensin pitää siis mennä alas, että pääsee ylös. Akropolikselle nousuun on tarjolla kaksi vaihtoehtoa: omat jalat sekä aasikyyti, joka tunnetaan myös nimellä Lindos taksi. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon jo ihan kokemuksen takia. Pieni hetki jonotusta ja sitten jo ratsastimme aasien selässä suhteellisen vauhdikasta tahtia, kiemurrellen kapeita kujia, ylöspäin. Nauru oli herkässä koko ratsastuksen ajan ja mielestäni kokemus oli ilman muuta 5 euron arvoinen.

Perilllä ylhäällä osuimme juuri hyvään saumaan, sillä emme joutuneet jonottamaan juuri lainkaan akropoliiksen sisäänkäynnillä. Sisäänpääsy maksoi 12 euroa. Ihmettelimme kuinka hyvin pylväät olivat säilyneet ajan kuluessa ja tuhansien turistien vieraillessa ja kosketellessa niitä. Ihailimme ylhäältä avautuvaan upeaa merinäköalaa ja nautimme viilentävästä tuulenvireestä.

Alas Lindoksen kylään olisi ollut mahdollista palata niin ikään aasikyydillä, mutta päätimme kuitenkin kävellä alas, joka osoittautui todella hyväksi ideaksi. Lindoksen kylän kujat kun ovat todella myös näkemisen arvoisia ja pienet putiikit, ravintolat sekä kahvilat vierailun arvoisia. Erityisen ihastuneita olimme Panagia kirkkoon, joka on alunperin rakennettu 1300-luvulla, mutta kirkkoa on korjailtu ja paranneltu paljon sen jälkeen. Kirkkoon sisälle päästäkseen pitää olkapäiden ja polvien olla peitetty eli perus hellevaatteissa sisään ei ole asiaa. Sisäpihalla onkin kori, josta voi lainata kietaisuhametta polvien peitoksi ja huivia olkapäille. Sisällä kirkossa valokuvaaminen on kielletty, mutta kiellosta huolimatta turistien kamerat räpsyivät siellä täällä.

Ennen kun lähdimme nousemaan kohti bussiparkkia, kävimme vielä uittamassa varpaita Lindoksen ihanalla uimarannalla. Olimme onnistuneet käyttämään aikamme niin tehokkaasti akropoliksessa ja Lindoksen kylässä, että kunnon rannalla köllöttelyyn ei enää riittänyt aikaa. Ilmastoidussa bussissa matkalla takaisin Ixiaan kummatkin nukahtivat melkeinpä heti bussin nytkähdettyä liikkeelle.

<3 Hanna