Rodos muistoja part 4 -Lindos

Tiistaiaamuna istuimme jo hyvissä ajoin bussissa matkalla kohti Lindosta. Lindos sijaitsee noin 50 kilsan päässä Rodoksen kaupungista ja sen valkoiseksi kalkitut kivitalot sekä hyvin säilynyt akropolis tekevät siitä yhden Rodoksen saaren helmistä, jota ei todella kannata missata. Paikanpäälle pääsee helpoiten ostamalla päiväretken paikallisesta matkatoimistosta tai sitten perinteiseltä matkanjärjestäjältä. Auton vuokraaminen on myös hyvä vaihtoehto, jos haluaa mennä ihan kokonaan oman aikataulunsa mukaan. Taksillakin Lindokseen pääsee. Taksimatkalle Rodoksen kaupungista Lindokseen tulee hintaa yli 50 euroa per suunta. Jos seikkailun halua riittää niin uskoisin, että myös paikallisbusseilla pääsee perille. Me ostimme päiväretken paikallisesta matkatoimistosta ja pulitimme siitä 20 euroa per henkilö.

Kun bussimme parkkeerasi Lindoksen bussiparkkiin, oli aurinko jo ehtinyt lämmittää ilman yli 35 asteiseksi. Laskeuduimme tietä pitkin alas bussiparkista kohti Lindoksen kylää ja totesimme samalla kuinka tarpeeseen hattu ja iso vesipullo todella tulivatkaan.

Tavoitteenamme oli päästä ylös akropolikselle. Eli ensin pitää siis mennä alas, että pääsee ylös. Akropolikselle nousuun on tarjolla kaksi vaihtoehtoa: omat jalat sekä aasikyyti, joka tunnetaan myös nimellä Lindos taksi. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon jo ihan kokemuksen takia. Pieni hetki jonotusta ja sitten jo ratsastimme aasien selässä suhteellisen vauhdikasta tahtia, kiemurrellen kapeita kujia, ylöspäin. Nauru oli herkässä koko ratsastuksen ajan ja mielestäni kokemus oli ilman muuta 5 euron arvoinen.

Perilllä ylhäällä osuimme juuri hyvään saumaan, sillä emme joutuneet jonottamaan juuri lainkaan akropoliiksen sisäänkäynnillä. Sisäänpääsy maksoi 12 euroa. Ihmettelimme kuinka hyvin pylväät olivat säilyneet ajan kuluessa ja tuhansien turistien vieraillessa ja kosketellessa niitä. Ihailimme ylhäältä avautuvaan upeaa merinäköalaa ja nautimme viilentävästä tuulenvireestä.

Alas Lindoksen kylään olisi ollut mahdollista palata niin ikään aasikyydillä, mutta päätimme kuitenkin kävellä alas, joka osoittautui todella hyväksi ideaksi. Lindoksen kylän kujat kun ovat todella myös näkemisen arvoisia ja pienet putiikit, ravintolat sekä kahvilat vierailun arvoisia. Erityisen ihastuneita olimme Panagia kirkkoon, joka on alunperin rakennettu 1300-luvulla, mutta kirkkoa on korjailtu ja paranneltu paljon sen jälkeen. Kirkkoon sisälle päästäkseen pitää olkapäiden ja polvien olla peitetty eli perus hellevaatteissa sisään ei ole asiaa. Sisäpihalla onkin kori, josta voi lainata kietaisuhametta polvien peitoksi ja huivia olkapäille. Sisällä kirkossa valokuvaaminen on kielletty, mutta kiellosta huolimatta turistien kamerat räpsyivät siellä täällä.

Ennen kun lähdimme nousemaan kohti bussiparkkia, kävimme vielä uittamassa varpaita Lindoksen ihanalla uimarannalla. Olimme onnistuneet käyttämään aikamme niin tehokkaasti akropoliksessa ja Lindoksen kylässä, että kunnon rannalla köllöttelyyn ei enää riittänyt aikaa. Ilmastoidussa bussissa matkalla takaisin Ixiaan kummatkin nukahtivat melkeinpä heti bussin nytkähdettyä liikkeelle.

<3 Hanna