Pysähtyminen

Liikunta on aina merkinnyt minulle rentoutumista ja myös samaan aikaan itseni haastamista; mihin kaikkeen tämä keho pystyykään. Kliseisesti voikin sanoa: jos kiukuttaa, harmittaa, suututtaa, ilostuttaa, innostuttaa tai ihan mitä vain, menen salille. Vuosien mittaan oma treenaamiseni on tietenkin muuttunut ja saanut uusia puolia, koska nälkä kasvaa syödessä.

Tällä hetkellä olen mukana FitFarmin 10 viikon Bikini Challenge dieetillä, joka omalla kohdallani on toiminut todella hyvin; ruokavalio on sopinut minulle ja treenaaminen on saanut uutta potkua. Tuloksia on tullut, vaikka en sitä aina itse huomaa.

Viime blogipäivityksessäni kerroin, että minulla on flunssaoireita, jotka kuitenkin lievenivät ja melkeinpä katosivat melko pian. Koska minulla oli menosssa todella mahtava treeniputki, en tietenkään halunnut katkaista sitä, vaikka jokin pieni ääni sisälläni kuitenkin sanoi, että ehkä pitäisi. Nyt dieetin viikolla 7 tuli sitten pysähdys, kun kroppa ilmoitti, että nyt on menty liian lujaa. Olin käynyt tekemässä muutaman treenin näiden pienien flunssaoireiden aikana, jonka seurauksena vietin yön sairaalassa tarkkailussa, sillä sydämeni rytmi oli epäsäännöllinen. En ole koskaan pelännyt niin paljoa, kun torstaina lääkärin selittäessä miksi minut pitää yöksi kytkeä laitteeseen, joka tarkkailee sydämeni rytmiä.

Onneksi selvisin omasta hölmöydestäni melko vähällä; puolentoista viikon liikuntakiellolla (en saa hengästyä tai rasittaa sydäntä mitenkään), läksytyksellä ja lääkkeillä. Pahemminkin olisi voinut käydä. Vaikka kuinka tietää, ettei edes siinä pienessä flunssassa saisi treenata, niin ehkä sitten tarvittiin tälläinen niin sanottu ensimmäinen varoitus siitä, että kroppa tarvitsee sitä lepoa eikä turhaan pyydä sitä. Tämäkin pölkkypää olisi voinut uskoa ja sisäistää sen jo paljon aiemmin.

Nyt mennään tosiaan puoltoista viikkoa ilman salia tai aerobista liikuntaa pelkän ruokavalion turvin eteenpäin. Kävelyä ja venyttelyä saan kuitenkin tehdä kunhan vaan tahti pysyy rauhallisena ja syke ei nouse. Turhauttavaa, sillä olisin halunnut tehdä koko 10 viikkoa täysin ohjeen mukaan. Mutta omaa kroppaa on kuunneltava ja sille pitää antaa aikaa toipua, jotta hetken päästä voin taas mennä täysiä, mutta tällä kertaa järjen kanssa, omaa ainutlaatuista kroppaa kuunnellen ja kunnioittaen.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille jo näin sunnuntaina ja muistetaan pitää itsestämme huolta

<3 Hanna