Tää kroppa osaa tehdä hienoja asioita, kun sille antaa mahdollisuuden

Liikunta ja salitreenaaminen ovat olleet jo vuosia osa päivittäistä elämääni. Voi melkein sanoa, että olen eräällä tavalla fyysisesti riippuvainen liikunnasta ja voin huonosti, jos en pääse urheilemaan. Salitreenaaminen on ollut minulle jo pitkään tapa rentoutua. Laitan kuulokkeet korville ja alan tehdä omaa treeniäni; koko muu maailma katoaa. Saatankin vaikuttaa salilla hieman poissaolevalta, sillä keskityn niin kovasti omaan tekemiseeni. Oikean rytmin löytäminen eli päivätyön, levon, treenaamisen, ystävien ja kaiken muun yhdistäminen on vaan välillä ollut todella haastavaa arjen keskellä. Treenejä on saattanut jäädä väliin ja siitä on tullut huono mieli, ruokarytmi on ollut kateissa ja siitä on tullut morkkis. Treeni ei ole tuottanut toivottuja tuloksia ja olen piiskannut siitä itseäni; yritä vielä vähän enemmän ja kovemmin. Tykkään haastaa itseäni ja sen takia lähdin mukaan Fitfarmin Bikini challenge dieettille nyt toisen kerran. Dieetti on nyt takana päin ja täytyy kyllä myöntää, että tuohon kymmeneen viikkoon mahtui valtavasti asioita, jotka laittoivat elämässäni joitakin juttuja uusiksi. Jos kropassa tapahtui muutoksia, niin ehkä se kaikkein suurin muutos tapahtui kuitenkin pääni sisällä.

Tää kroppa osaa tehdä hienoja asioita, kun sille vaan antaa mahdollisuuden. Kolme salitreeniä ja kaksi aerobista viikossa; rytmi, jonka löysin dieetin aikana ja se toimii minulla paremmin kuin hyvin. Salilla ei tarvitse käydä joka päivä, että tuloksia tulee. Tämä rytmitys takaa sen, että pystyn yhdistämään päivätyöni treenaamiseen ja saan riittävästi lepoa, jotta kroppani ehtii palautua. Juuri tämän levon merkityksen opin kantapään kautta tässä kymmenen viikon aikana. Vaikka kuinka luulee, että kroppa jaksaa kyllä, koska mieli antaa periksi vasta viimeisenä, pitää kroppaa kuunnella kun se antaa merkkejä väsymyksestä ja pyytää ottamaan iisiä. Lihakset ja tulokset eivät häviä minnekään, jos pitää muutaman päivän taukoa, koska kroppa sitä tarvitsee.  Se kevyt viikko treenaamisen suhteen aina neljän viikon välein kannattaa myös pitää.  Kun rytmitys on kunnossa arjen suunnittelu tai joskus jopa suunnittelematta jättäminen on helpompaa, ilman että tarvitsee luopua mistään itselle tärkeästä, joka sitten aiheuttaisi myöhemmin pahan mielen. Aikaa kyllä yleensä on, mutta joskus arjessa pitää tehdä valintoja. Olenkin oppinut, että kannattaa tehdä niitä asioita, joista nauttii ja joista tykkää. Ei pidä suorittaa. Ja asioita pitää tehdä itsensä ja oman hyvinvointinsa vuoksi.

Kun syön säännöllisesti ja vähän ainakin katson mitä suuhuni laitan jaksan paremmin eikä minua väsytä. Ehkä kaikkein suurin oivallus tuli ravinnon suhteen. Kun ravinnon peruspalikat ovat kunnossa, voin välillä myös herkutella täysin ilman huonoa omaa tuntoa. Itsellä kun liian tiukka pyrkimys kontrolliin herkuttelun suhteen, vaan tuntuu voimistavan makeanhimoa. Dieetin aikana jotenkin osasin asennoitua ajatukseen, että nyt ollaan kymmenen viikkoa ilman herkkuja, mutta totaalikieltäytymiseen koko loppuelämäni ajan en pystyisi. Tunnen itseni sen verran hyvin, että en edes aio yrittää. Onkin usein helpompaa lisätä ruokavalioon ja elämään ylipäätään jotain terveellistä, kun poistaa sieltä kertaheitolla kaikki herkut. Kun kiinnittää huomiota siihen, että syö vähintään sen neljän tunnin välein proteiinipitoista puhdasta ruokaa, juo tarpeeksi vettä ja pitää huolen riittävästä hiilihydraattien ja vitamiinien saannista, makeanhimo ei enää tule niin voimakkaana. Yksi herkkupäivä viikossa riittää. Ja jos nyt joskus sortuu herkuttelemaan useammin kun kerran viikossa, maailma ei kaadu siihen eikä itseään pidä siitä sättiä. Jos siis huomaa ajattelevansa, että koko maailman kaatuvan siihen yhteen suklaan palaan, ajatuksiaan kannattaa kyseenalaistaa.

Ystävät ja perhe tuntee menneisyytesi, uskoo tulevaisuuteesi ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Olen ollut todella onnekas kun olen saanut ympärilleni ystävistäni ja perheestäni koostuvan tukiverkoston, joiden avulla arki tuntuu paljon helpommalta. Monet ystävistäni treenaavat myös, joten he ymmärtävät kun kerron heille kuinka jalkapäivän jälkeen vessassa käynti on tuskaa. Varsinkin se pöntöltä nouseminen. Yksi ystävistäni pitää huolen siitä, että hänellä on aina minulle jotakin terveellistä tarjottavaa kahvin kanssa kun menen käymään. Samainen ystävä hankki minulle kofeiinitonta kahvia, kun minulla oli ongelmia sydämen kanssa. Äitini, joka asuu toisella paikkakunnalla, huolehtii aina etukäteen, että jääkaapista löytyy kaikkea sitä mitä olen tottunut syömään, jos olen menossa viettämään viikonloppua kotiin. Vanhemmiltani olenkin saanut ihan alun perin kipinän liikuntaa. Vaikka minusta ei tullutkaan jalkapalloilijaa tai jääkiekkoilijaa, niin kyllä ne urheilun harrastamisen juuret löytyvät lapsuudesta ja sieltä opituista arvoista. Kymmenen dieettiviikon aikana opin todella tajuamaan kuinka tärkeätä se on, että tukiverkosto on kunnossa. Kun sinua kannustetaan ja tuetaan, on helpompi pysyä tavoitteessa. Kun sinun ei tarvitse jatkuvasti puolustella sitä mitä teet, vaan sinua arvostetaan ja sinuun luotetaan, paketti pysyy paremmin kasassa.

Mitä kropan lisäksi muuttui kymmenessä viikossa? Oivalsin jotakin: Ei saa olla ylimielisellä tavalla itsevarma, mutta itseään pitää fanittaa sen verran, että tekee niitä asioita joista tykkää ja nauttii, on ylpeä itsestään ja saavutuksistaan ja ennen kaikkea arvostaa itseään. Vertailu toisiin ei kannata, sillä sinä olet sinä; ainutlaatuinen itsesi. Ennen kaikkea ymmärtää, että se oma kroppa pystyy tekemään ihan huippuja juttuja, kunhan on itselleen armollinen ja se ei tarkoita luovuttamista.

Kannustetaan toinen toistamme. Ihanaa keskiviikkoa!

<3 Hanna