Tänä viikonloppuna vaihdoin ihan kunnolla vapaalle ja suuntasin lapsuuden maisemiin Pirkanmaalle Länsi-Suomeen äidin sohvan nurkkaan rentoutumaan. Valkeakoski on noin 21 000 asukkaan kaupunki Hämeenlinnan ja Tampereen välissä. Moni varmasti tietää heti, mistä kaupungista puhutaan, kun mainitaan Valkeakosken Haka. Jalkapallofanit ainakin, ja miksi ei myös yleisurheilu-, hiihto-, ja nyrkkeilyfanitkin. Niin ja eiköhän moottoriurheilua seuraavatkin tiedä Valkeakosken. Osalle Valkeakoski on kuitenkin edelleen yhtä kuin Tervasaari ja UPM. Voikin kyllä oikeastaan sanoa, että ilman paperiteollisuutta Valkeakoski tuskin olisi olemassa sellaisena kuin se tänä päivänä on.
Itselleni lapsuuden kotikaupungista on tullut paikka, jossa käyn lataamassa akkuja arjen kiireen keskellä. Tänä viikonloppuna avattiin grillikausi, vaikka sää tuntuikin vaihetelevan 10 minuutin välein aina räntäsateesta auringonpaisteeseen. Kävelylenkit Rapolanharjun luontopolulla ja kahvit Voipaalan kartanossa ovat jo muodostuneet perinteeksi aina kun olen käymässä. En ole myöskään vielä löytänyt mistään parempaa lenkkimaastoa kuin Korkeakankaalta, jossa kävin tänäkin viikonloppuna juoksemassa ennen lauantaisaunaa. En tiedä mitään parempaa kun sen saunan jälkeisen rennon olotilan, kun istut siinä olohuoneen sohvalla äidin tekemä iltapala edessäsi; elämän pieniä ja yksinkertaisia iloja.
Nautin siitä fiiliksestä, miten aika Valkeakoskella on tavallaan pysähtynyt, vaikka näin ei kuitenkaan ole. Paljonhan tuossa pikkukaupungissa ovat asiat muuttuneet siitä, kun muutin sieltä kahdeksan vuotta sitten pois, mutta minulle se on edelleen perimiltään se sama paikka. Eikä se ole lainkaan huono asia. Moni pikkukaupungissa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt voi varmasti jakaa tunteen siitä, kuinka se oma kaupunki tuntui jossain vaiheessa liian pienelle, tutulle ja tylsälle. Itsekin kuitenkin olen aina halunnut mennä ja tutustua uusiin paikkoihin ja tavata uusia ihmisiä. Tarvittiin muutama vuosi ikää lisää ja hieman elämänkokemusta, jotta on oppinut ymmärtämään kuinka hyvä paikka se oma lapsuuden kotikaupunki oikeastaan olikaan ja on edelleen.
Olen ymmärtänyt, että vaikka menisin maailman ääriin, ei Valkeakoski koskaan lähde minusta pois. Enkä haluakaan. Vaikka Helsinki ja Espoo sekä moni muu paikka maailmalla ovat saaneet pysyvän paikan sydämessäni, niin kyllä siellä rinnassa edelleen sykkii se pikku kaupungintytön sydän.
Toivottavasti kaikilla oli mukava viikonloppu ja akut ovat nyt täynnä tulevaa viikkoa varten. Vappu siellä jo kolkuttelee ovelle ;) Lisäksi onnea kaikille viikonloppuna Helsingin Kulttuuritalolla lavalla olleille.
<3 Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti