Rodos muistoja part 3 -Rhodoksen kaupunki

Lauantain lämpöisyys jatkui myös sunnuntaina, joten hotellin uima-altaan kutsu oli niin kova, että koko sunnuntaipäivä meni auringosta nauttien ja uiden. Vierailu Rhodoksen kaupungissa siirtyi siis maanantaille. Toisaalta sunnuntaina kaikki kaupatkaan eivät olisi olleet avoinna, joten siinäkin mielessä viikon aloittaminen shoppailulla tuntui parhaalle idealle.

Maanantai aamuna heärsimme todella hyvissä ajoin aamiaiselle. Olimme edellisenä iltana punninneet kahta eri vaihtoehtoa, jolla pääsisimme Rodoksen kaupunkiin. Taksimatka perille maksoi 8 euroa eli 4 euroa per henkilö ja bussimatka taas alle kaksi euroa per henkilö. Päädyimme valitsemaan bussin siitäkin huolimatta, että ne ovat usein ruuhkaisia. Meillä kuitenkin kävi sen verran hyvä tuuri, että bussissa mahtui hyvin istumaan eikä bussi tullut lähellekkään täyteen. Matka kesti noin 15 minuuttia.
Hyppäsimme ulos bussista Nea agora -asemalla, joka on vanhankaupungin ja sataman vieressä.

Rodoksen vanhakaupunki hurmasi kummatkin heti ensi silmäyksellä. Aivan kun olisi ollut keskellä historiallisen näytelmän lavasteita. Näyttelijöiden puvustus ei vaan ollut kunnossa. Kävelimme kaupungin katuja useamman kilometrin verran ja ihastelimme pieniä putiikkeja sekä ravintoloita että kahviloita. Kaikkia sivukatuja emme millään ehtineet käydä tutkimassa, sillä vanhakaupunki on yllättävän laaja.

Tunnelmallisista ravintoloista ja putiikeista huolimatta jätimme lounaan syönnin ja ostosten teon Rodoksen "uuden kaupugin" puolelle, sillä vanhankaupungin hinnat olivat moninkertaiset.

Rodoksen kaupungin ostosmahdollisuudet ovat kattavat. Ainakin me saimme monta tuntia kulumaan kiertäessämme eri putiikkeja, joissa melkein jokaisessa oli jonkinlainen alennusmyynti menossa. Vaikka liikkeissä olikin hyvät ilmastoinnit, niin ei sovituskopissa viitsinyt vierailla turhan usein, sillä vaatteiden sovittaminen ja nihkeä iho eivät olleet kovin mukava yhdistelmä. Siitäkin huolimatta muukamme tarttui hyvä määrää uusia vaatteita ja asusteita Suomeen vietäväksi.

Kello oli jo reippaasti yli neljän kun menimme odottamaan bussia Nea agoran bussiasemalle. Totesimme kuitenkin melko pian, että bussi tulisi olemaan aivan täynnä eikä kumpaakaan huvittanut ahtautua ostoskassien kanssa ruuhkabussiin. Kävelimme siis läheiselle taksi-asemalle ja huristelimme taksikyydillä takaisin hotellille. Lomamatkan puoliväli oli ylitetty.

<3 Hanna

Rodos fiiliksiä part 1

Tuntuu, että tämä kesä on mennyt yhdessä hujauksessa. Tai no nythän ollaan vasta heinäkuussa, mutta omalta osalta kesäloma on jo takana päin eikä Suomen kuuluisat kesäsäät ole varsinaisesti hellineet. Nyt kun paluuta arkeen on jo viikon verran harjoiteltu, on hyvä hetki palata hetkeksi takaisin lomalle lämpimään Kreikkaan.

Olimme jo maaliskuussa varanneet ystäväni Iinan kanssa matkan Rodoksen saarelle Ixiaan. Ja kun lentokone viimein kesäkuun toiseksi viimeisenä päivänä nousi ilmaan Helsinki-Vantaan lentoasemalta, oli fiilikset korkealla. Takana oli kiireinen kevät ja alku kesä, joten lomaa oli todella odotettu. Mitään erityisiä suuria aikataulutettuja suunnitelmia emme olleet tehneet eli koska loman tarkoituksena oli ainoastaan rentoutua, olimme päättäneet mennä ihan fiilispohjalta. Tehdään mitä mieli tekee.

Perjantai aamu valkeni Ixiassa takuuvarmasti aurinkoisena ja lämpöä oli 38 astetta. Aamupalan jälkeen suuntasimme ulos tutkimaan mitä kaikkea heti hotellin läheisyydestä löytyy. Aurinko ja lämpö tuntui aivan ihanalle ja pieni tuulenvire teki säästä täydellisen. Päätimme viettää tuon ensimmäisen päivän rannalla, sillä torstainen iltalento väsytti vielä kumpaakin hieman. Hotellillamme ei ollut omaa yksityistä rantaa, mutta aurinkotuoleilla ja -varjoilla varustettu maksullinen ranta löytyi heti tien toiselta puolelta. Koko päivä rannalla maksoi kahdelta henkilöltä 5 euroa, jonka pulitti ihan mielellään, sillä ranta oli siisti ja rauhallinen. Teimmekin muutaman päivänä niin, että vietimme aamun hotellin uima-altaalla ja siirryimme rannalle iltapäivällä loppu päiväksi.

Ixiassa rannat ovat hieman kivikkoisia, mutta ainakaan omaa rantaelämystäni se ei haitannut millään tavalla, sillä tuon pienen kivikkoisen osuuden jälkeen pohja on täyttä hiekkaa. Itse en kokenut tarpeelliseksi käyttää kenkiä ylittääkseni tuon kivikkoisen osuuden mereen mentäessä, mutta kaikista rannan lähikaupoista oli mahdollista ostaa itselleen uimakengät, jos siltä tuntui.

Juuri tuon kivikkoisuuden vuoksi rannat Ixiassa ovat yleensä rauhallisia ja sehän sopi meille todella mainiosti. Saimme ihan kaikessa rauhassa lojua auringossa, lukea kirjaa, käydä välillä pulahtamassa lämpimään meriveteen ja ottaa jopa päivätorkut. Riittävästä aurinkosuojasta kannattaa kutenkin pitää huolta, jos haluaa välttää palamisen. Me käytimme koko loman ajan suojakertoimella 50 varustettua aurinkorasvaa ja huolehdimme ihon rasvaamisesta heti auringon oton jälkeen joka ilta. Hatun käyttäminen on myös suositeltavaa ihan jo pelkän auringonpistoksen välttämiseksi ja hiusten suojaamiseksi. Oma vaalea tukkani ainakin vaaleni heti kahden ensimmäisen päivän aikana monta astetta auringon vaikutuksesta. Joka ei kyllä ollut mitenkään huono asia, kunhan vaan muistin iltaisin helliä hiuksiani hyvällä hoitoaineella.

Ensimmäisenä iltana oli ihanaa huomata kuinka helposti ja nopeasti kummatkin olivat onnistuneet vaihtamaan lomavaihteen päälle.  Me kun olemme kummatkin melkoisia suorittajia ja huolehtijoita. Siinä viinin äärellä juuri ennen kuin perjantai vaihtui lauantaiksi tiesimme, että tästä lomasta tulisi juuri niin hyvä kun olimme päättäneetkin.

<3 Hanna

Luxemburg Part 3

Viimeinen päivä Luxemburgissa. Aamu ei sään puolesta luvannut kovinkaan hyvää; vettä ei satanut, mutta tuuli oli melko kova ja aurinko oli piilossa paksun pilviverhon takana kun suuntasimme taas kohti kaupungin keskustaa. Saara oli jo aiemmin varannut meille pöydän La Table du Pain ravintolasta brunssia varten.

La Table du Pain sijaitsee aivan Place d´Armesin laidalla ja on leipomo tyyppinen ravintola, jonka brunssi kyllä todellakin vei kielen mennessään ja piti kylläisenä pitkälle päivään asti. Brunssia tarjoillaan aina viikonloppuisin kello kolmeen asti. Juuri tuohon brunssiaikaan ravintola on yleensä todella täynnä, ja pöytävaraus kannattaa todellakin olla, sillä ilman sitä ei brunsseilu välttämättä onnistu.

Brunssi menuun, jonka valitsimme kuului korillinen erilaisia leipiä, kolme eriliasta hilloa, vapaa valintainen kahvi, tuoremehua ja lautanen, jossa oli muun muassa kananmunaa ja pekonia. Jos brunssi ei nappaa niin La Table du Pain:sta löytyy myös lounasta ja suuri valikoima erilaisia leipomotuotteita eli miten päin tahansa paikka kannattaa käydä katsastamassa.

Brunssin jälkeen käväisimme vielä nopeasti hotellilla ja sillä välin sääkin koki ihme muutoksen; aurinko tuli esiin pilvien takaa ja tuuli tyyntyi. Sään parantuminen oli todella hyvä juttu, sillä olimme päättäneet, että juuri sunnuntaina menisimme tutustumaan Grund:iin. Grund on Luxemburgin kaupungin asutusalue, joka sijaitsee laaksossa keskustan alapuolella Alzette joen penkalla. Laaksoon voi laskeutua joko hissillä (hissi vaihtoehtoja on monia) tai sitten kävellä. Luxemburg Part 1 postauksessa mainittu lasinen Pfaffenthal Lift on yksi niistä hisseistä, joilla alas laaksoon voi laskeutua. Maisemia en edes ala kuvailla vaan annan kuvien puhua puolestaan:

Törmäsimme Grundissa moniin piknik seurueisiin ja pienissä viihtyisissä ravintoloissa sekä kahviloissa oli melkein tupaten täyttä. Kävelimme myös pienen nykytaide tapahtuman lävitse ja nautimme ilmassa tuoksuvasta kukkien tuoksusta. Saimme kulumaan Grundissa useamman tunnin ja loppu illan vietimme keskustassa. Luxemburgissa ei yleensä sunnuntaisin ole auki muuta kuin vain harvat ja tietyt kaupat, mutta juuri tuona sunnuntaina meillä kävi hyvä tuuri, sillä kyseessä oli kesäkuun ensimmäinen sunnuntai. Luxemburgin keskustan kaupat ovat auki joka kuun ensimmäinen sunnuntai kello kahdesta kello kuuteen.

Siinä istuessani viimeistä kertaa, ainakin juuri silloin, Cercle-Citéen portailla ja katsellessani aukiolla olevia ihmisiä ja kuunnellessani orkesterin soittamaa musiikkia tuntui jotenkin todella onnelliselta. <3

Seuraavia reissu päivityksiä, sitten Rhodoksen auringon alta.

<3 Hanna

Luxemburg Part 2

Lauantai aamu valkeni Luxemburgissa aurinkoisena ja todella lämpöisenä. Aamupalan jälkeen suuntasimme hieman shoppailemaan. Hintataso Luxemburgissa vaatteiden, kenkien ja asusteiden osalta on suurin piirtein Suomen tasoa ja sama koskee ravintolaruokailua. Kaupasta ostettaessa ruoka saattaa olla piirun verran halvempaa kuin Suomessa. Viini ja muu alkoholi onkin sitten huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Shoppailumme keskittyikin lähinnä alennusmyynteihin eikä keskustassa upeissa vanhoissa rakennuksissa sijaitseviin kalliisiin merkkiliikkeisiin.

Kun olimme viettäneet aamupäivän sisällä kaupoilla, teki kummankin mieli päästä ulos auringonpaisteeseen ja kahvia oli pakko saada. Valitsimme kahvittelupaikaksemme viime postauksessani mainitsemani Place d` Armesin ja yhden sen reunoilla olevan kahvilan. Aukiolla oli menossa vaikka minkälaista tapahtumaa juuri silloin ja ihmisvilinä oli aikamoista. Nautimme tuosta hälinästä ympärillämme ja ihanasta auringon lämmöstä.

Kahvin jälkeen kävelimme melko päämäärättömästi Luxemburgin vanhassa kaupungissa ja ihailimme upeita maisemia ja kauniita rakennuksia.

Ennen kun palasimme takaisin hotellille valmistautumaan iltaan, kävimme Ladurée leipomossa maistelemassa heidän kuuluisia macaron-leivoksia. Ladurée on ranskalainen vuonna 1862 perustettu leipomo. Erityisen kuuluisa se on juuri macaron-leivoksistaan, joita myydään edelleen päivittäin jopa 15 000 kappaletta. Paikka oli itsessään kuin karkki tai herkullinen macaron-leivos. Oikea pikku paratiisi.

Luxemburgin ilta oli lämmin ja pimenevä ilta sytytti kaupungin valot. Place d`Armes ja sen ympäristö oli edelleen täynnä ihmisvilinää kun istuimme Go Ten Bar & Café:n terassilla ja siemailimme mansikkaisia cocktailejamme. Toinen päivä Luxemburgin huomassa alkoi pikku hiljaa painua mailleen.    

                                                                       <3 Hanna

Luxemburg Part 1

Blogin kirjoittelu on tässä viime aikoina jäänyt todella olemattomaksi kiireen takia. Nyt kuitenkin näyttää sille, että uudet työkuviot ovat selkiintyneet ja kesäloma on alkamassa, joten myös kiire hellittää. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole kertoa kiireestä, vaan aivan ihanasta pikkuruisesta maasta, jossa kävin viettämässä miniloman viime viikolla. Luxemburg part 1:

Viime viikon perjantaina tämä tyttö starttasi KLM:n lennolla Helsinki-Vantaalta kohti Luxemburgia. Vähän reilu kaksi tuntia lentoa ja pikainen koneen vaihto Amsterdamissa. Tämän jälkeen noin 40 minuuttia koneessa ja olinkin jo perillä Luxemburgin pienellä Findelin lentokentällä.

Luxemburg on noin puolen miljoonan asukkaan suurherttuakunta Länsi-Euroopassa, josta on todella hyvät liikenneyhteydet sen naapurivaltoihin Ranskaan, Saksaan ja Belgiaan. Itselleni Luxemburg ei ollut millään tavalla tuttu matkakohteena, ainoastaan niin sanottuna Euroopan Unionin bisneskaupunkina, jonne ystäväni Saara lähti huhtikuussa suorittamaan työharjoittelua.

Saara olikin minua vastassa lentokentällä ja kyllähän siinä itku tuli kummallakin, koska toista ei ollut kuitenkaan nähnyt kolmeen kuukauteen eikä Skypen kautta käydyt puhelut riitä korvaamaan sitä, että normaalisti toista näkee melkeinpä päivittäin livenä. Kun kyyneleet oli kuivattu suuntasimme hotellilleni, joka oli kävelymatkan päässä lentokentältä. Pikainen siistiytyminen ja vaatteiden vaihto, sillä Luxemburgissa oli jo ihan kesäiset lämpötilat, ja sen jälkeen bussilla kohti keskustaa. Käytimme koko tuon kolmen päivän aikana liikkumiseen busseja, sillä niiden käyttäminen on tehty todella helpoksi ja neljällä eurolla voi ostaa itselleen päivälipun. Päivälipulla voi matkustaa niin paljon kun haluaa ja bussien lisäksi se käy myös junissa. Ja ehkä tulevaisuudessa myös raitiovaunussa, joiden kiskoja kovaa vauhtia asennettiin paikoilleen.

Ensimmäinen etappimme oli ostoskeskus Auchan josta ostimme mukaamme paikallista kuohuviiniä ja herkkuja piknikkiä varten. Jatkoimme matkaamme kävellen kohti Fondation Pescatore puistoa, josta löytyy turistien suosiossa oleva iso Luxemburg kirjain -kyltti. Istuimme puistossa hetken ja nautimme kaupasta ostamamme herkut. Silmiinpistävää oli kuinka monta roskista oli saatu mahtumaan yhteen pieneen puistoon ja tämän vuoksi Saara kutsuukin puistoa leikkimielisesti ”roskispuistoksi”. Hauskaa ja yllättävää oli seurata kuinka siellä täällä puistossa hajallaan olleet piknik seurueet ja muuten vaan hengailevat porukat ihan oikeasti jopa käyttivät näitä roskiksia. Pullon pulloa tai roskan roskaa ei näkynyt missään.

Puistosta jatkoimme kävelyämme kohti Pfaffenthal Lift:a, joka lasinen näkötorni, josta avautuu ihan huikea näkymä alapuolella olevaan laaksoon. Näkötornin seinät sekä lattia ovat tehty lasista ja samoin myös hissi, jolla pääsee muutamassa minuutissa ylhäältä alas laaksoon. Torni on kaikille avoin ja täysin maksuton, joten suosittelen ehdottomasti käväisemään kurkkaamassa miltä Luxemburg näyttää 65 metrin korkeudesta.

Käväisimme vielä ihastelemassa ja nauttimassa lämpöisen kesäillan tunnelmasta Place d`Armesilla, joka ihastuttava aukio vanhassa kaupungissa. Aukiota reunustavat eri ravintoloiden ja kahviloiden ulkoterassit ja aukion keskuksena toimii katettu esiintymislava, jossa vierailevat bändit ja musiikkiryhmät esittävät musiikkia aina kesäiltaisin. Istuimme siinä Cercle-Citéen portailla ja katselimme musiikin tahdissa tanssivia pariskuntia ja aukion valoja; ihana tapa aloittaa muutaman päivän irtiotto arjesta.

<3 Hanna